Suomen liikenneministerinä toimiva Sveitsin kansalainen Anne Berner on puuhailemassa maanpetokseen verrattavaa kuprua, jonka avulla valtion keskeiseen infrastruktuuriin kuuluva tieverkko siirretään ensin yhtiöittämällä parlamentaarisen hallinnan eli eduskunnan ulottumattomiin, jonka jälkeen monopoli-liiketoimintaan rinnastettava tieverkko voidaan myydä ulkomaalaisille sijoittajille.
Alkuvaiheessa toki epäilijöitä sumutetaan järjestelyllä, että valtio omistaisi tieverkosta 65 % ja maakunnat 35 % mutta yhtiöittämisen avulla mahdollistetaan tieverkon myyminen ulkomaalaisille sijoitusyhtiöille myöhemmin. Tämän jälkeen ulkomaalaiset sijoittajat nostavat luonnollisesti hinnat pilviin, eikä Suomen kansalaisilla ole mitään muuta mahdollisuutta kuin maksaa alati kasvavia maksuja niiden teiden käytöstä, jotka on veronmaksajien rahoilla alun perin rakennettukin. Vaikka teitä ei heti myytäisikään, mahdollistaa Bernerin kikkailu sen, että yksityiset yritykset pääsevät rahastamaan tien käytöstä erilaisten kyttäyslaitteiden ja valvontamekanismien avulla.
Teiden yksityistämistä on kokeiltu jo mm. Italiassa, jossa tiet omistavat yhtiöt takovat valtavia voittoja ja kansalaisilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin maksaa.
Vastaavankaltainen virhe on tehty jo aiemmin, kun mm. YLE myi lähetysverkkonsa Digitalle. Nykyään YLE joutuu maksamaan lähetysverkkojen käytöstä joka vuosi noin 40 miljoonaa euroa. Sen jälkeen tehtiin sähköverkkojen kanssa katastrofaalinen virhe, kun Fortumin (josta valtio omistaa yli 50 %) sähköverkot myytiin Suomi Power Networks Oy:lle, josta tuli nimenmuutoksen myötä Caruna Oy. Käytännössä sähköverkot siirtyivät kansainvälisten sijoittajien hallintaan ja pian tämän seurauksena Caruna korotti sähkön siirtohintoja roimasti. Monessa Carunan sähköverkkojen piiriin kuuluvassa kotitaloudessa sähkön siirtäminen on kalliimpaa kuin itse sähkö. Korotuksia tulemme näkemään tästä eteenpäin joka vuosi. Koska sähköverkkoa ei voi kilpailuttaa, on kansalaisen pakko maksaa juuri se mitä Caruna kehtaa pyytää. Muitakin esimerkkejä epäonnistuneista ”yksityistämisprojekteista” löytyy lähihistoriasta.
Valtion infrastruktuuri, johon lukeutuvat mm. maantie- ja rautatieverkko, sähköverkot, vesijohtoverkostot, kaukolämpöverkot, tietoliikenneverkot ja tukiasemat, vesi- ja energialaitokset, lähetysasemat ym. on välttämätöntä pitää valtion eli kansalaisten omistuksessa. Tämä johtuu siitä, että kyseessä ovat valtion ja sen kansalaisten elämisen kannalta välttämättömät rakenteet ja palvelut, jotka on jo maksettu veronmaksajien rahoilla. Näille rakenteille ei löydy vaihtoehtoja, joten niistä on pakko maksaa. Jos nämä rakenteet myydään ulkomaalaisille sijoittajille ja annetaan näin heille vapaat kädet rahastaa kansalaisia harkintansa mukaan, on 100 % varmaa, että hinnat nousevat välittömästi ja nousevat lisää joka vuosi. Valtion infrastruktuurin rakenteet ovat monopoleihin verrattavia rakenteita, joiden myyminen on pahempaa kuin maanpetos. Se on peruuttamatonta ja äärimmäisen vahingollista.
Tyhmimpiä kansalaisia ja poliitikkoja Berner yrittää harhauttaa lupaamalla – edes kuulematta asiasta valtiovarainministeriötä tai valtiovarainministeri Petteri Orpoa – poistaa autoveron kertarysäyksellä. Tässä vaiheessa yksinkertaisemmat hölmöt lopettavat lukemisen ja ajattelemisen ja alkavat taputtaa käsiään miten hieno muutos on kyseessä ja kaikki sitä vastustavat ovat taatusti kommunisteja. Tosiasia on kuitenkin se, että autoilijoilta perittävät maksut monessa tapauksessa vähintään tuplautuisivat autoveroon verrattuna ja joidenkin autoilijoiden kohdalla jopa kolmin- tai nelinkertaistuisivat – heti ensimmäisenä vuonna. Maksuthan tulisivat takuuvarmasti nousemaan seuraavina vuosina, koska yhtiöittämisen kautta eduskunnalla ei olisi enää mahdollisuutta edes vaikuttaa asiaan.
Tilanne on verrattavissa karkeasti ottaen siihen, että perhe X on koko ikänsä maksanut asuntolainaa saadakseen omakotitalonsa maksettua. Eräänä päivänä laina saadaan kokonaan maksetuksi. Sen jälkeen pitäisi tehdä sopimus, että he a) antavat talonsa omistusoikeuden ilmaiseksi kolmannen osapuolen Y hallintaan, b) sitoutuvat asumaan talossaan kuolemaansa saakka, c) antavat kolmannelle osapuolelle Y vapaat kädet veloittaa heitä talossa asumisesta, d) mahdollistavat sen, että kolmas osapuoli Y voi myydä talon omistusoikeuden eteenpäin. Perhe X tekee tämän tyhmyyksissään toivoen, että tämä kolmas osapuoli Y sitten hoitaa taloon kuuluvat remontit ja ylläpitää sitä perheen puolesta.
Näin ei tietenkään tule tapahtumaan. Kolmas osapuoli Y tietenkin ensi töikseen nostaa talon ”vuokran” älyttömän korkeaksi ja korottaa sitä jatkossa joka vuosi, kunhan perhe jotenkin pystyy maksut maksamaan. Remontteja ei tehdä kuin sen verran, että talo pysyy juuri ja juuri asumiskelpoisena – mutta ei yhtään enempää. Kuulostaako hullulta? Tämä on käytännössä juuri se malli, mitä Berner ehdottaa tieverkkojen suhteen.
Miksi Berner toimii näin?
Aina kun etenkin politiikassa tapahtuu jotain täysin järjetöntä, on syytä muistaa vanha sanonta: ”Follow the money”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joku hyötyy merkittävästi rahallisesti tehtävästä päätöksestä tai poliittisista linjauksista. Tässä tieverkkoasiassa hyötyjiä ovat Bernerin taustavoimat ja takuuvarmasti Berner itse. Bernerin sveitsiläisen pankkitilin numero lienee jo taustavoimien tiedossa, jonne myyräntyöstä kuuluva palkkio aikanaan talletetaan. Suomessa on pitkään ajateltu, että täällä on vähän korruptiota, mikä on antanut mahdollisuuden täysin röyhkeään ja läpinäkyvään toimintaan ilman, että monikaan osaa edes hahmottaa mistä on kyse.
Yhtiöittämisen tarkoituksena on saada tieverkko pois eduskunnan päätäntävallasta ja tehdä siitä assetti, joka voidaan myydä kokonaan tai osittain ulkomaalaisille. Samalla mahdollistetaan erilaisten kuppausmekanismien kuten tietullien, valvontaboksien yms. käyttö, joka on taatusti kultakaivos kaikille niille yhtiöille, jotka pääsevät näin suomalaisia autoilijoita kuppaamaan. Taustalla häärii mm. PANDA-nimitystä itsestään käyttävä ryhmä alihankkijoineen.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Koko sirkusta on perusteltu sillä, että tieverkon kunto on osittain heikko ja kunnossapitoon tarvitaan rahaa. Autoilijoilta kerätään vuosittain n. 8 miljardia euroa, josta vain n. 1,5 miljardia menee teiden ylläpitoon.
Ratkaisu:
- Hallitus tekee päätöksen, että teiden ylläpitoon annetaan vuodelle 2017 lisäbudjetti ja vuoden 2018 ja siitä eteenpäin budjettiriihessä vuosittain varmistetaan, että teiden ylläpitoon varataan tarvittava määrä rahaa. Rahat voidaan ottaa muilta momenteilta. Esimerkiksi sosiaaliturvapaikkaa hakemaan tulleet tai nykyisin 100 % sosiaaliturvalla oleskelevat ulkomaalaiset onnenonkijat voidaan lähettää takaisin kotiinsa ja pienentää muutenkin rajattomalta tuntuvan maahanmuuttomomentin budjettia. Kehitysapuun hukataan vuosittain yli miljardi euroa, vaikka monet kehitysmaat ovat itse sanoneet, että kehitysapu on haitallista ja tappaa paikallisen yrittäjyyden, aiheuttaa korruptiota ja rahoja käytetään sotimiseen.
- Jos autoverosta halutaan luopua, se voidaan hallituksen ja eduskunnan päätöksellä tehdä asteittain niin, että autoveron määrää alennetaan joka vuosi X %. Näin muutos ei aiheuta isoa systeemishokkia autokauppaan.
Ongelma on tällä ratkaistu. Tarvitaan pari yksinkertaista päätöstä, jotka ovat täysin nykyisen hallituksen/eduskunnan tehtävissä ilman mitään monimutkaisia yhtiöittämisiä, kyttäysbokseja tai hallintarakenteita. Tiet saadaan kunnostettua ja autoveroakin haluttaessa alennettua.
Lisäksi Anne Bernerin toiminnasta on syytä tehdä pikimmiten välikysymys niin, että Bernerin toiminnasta järjestetään luottamusäänestys. Koko hallituksen ei tarvitse erota mutta Bernerin kaltaisia maanpettureita ei Suomessa tarvita. Berner ei ole sopiva ministeriksi ja hänet tulee potkia ulos koko eduskunnasta. Hänen Finavia-sotkunsa, lastensairaala-koplauksensa ja nyt tämä tieverkko-asia ovat lyhyessä ajassa näyttäneet, että hän ei aja veronmaksajien asiaa vaan omaa ja taustajoukkojensa etua täysin epärehellisesti ja häikäilemättömästi.
varjohallitus 